Ensimmäisen Mielensäpahoittaja-kirjan ilmestymisestä on jo kymmenen vuotta. Eipä tainnut Tuomas Kyrö silloin arvata, millaiseen kultasuoneen oli iskenyt vanhan ukon höpinöistä kirjoittaessaan. Juhlavuoden kunniaksi on (nähtävästi sosiaalisessa mediassa) kerätty kansan keksimiä mielipahoja, joista Kyrö on koonnut tämän kirjan.
Valitettavasti kansan mielipahat, niin hauskoja kuin ne ovatkin olevinaan, ovat kovin hajanaisia ja usein myös omanapaisia. Vaikka Kyrö on niistä taituroinut tuttuun tyyliin tarinoita, eivät ne ole aidon aineksen veroisia.
Silti Mielensäpahoittajan kuulumisia on aina hauska lukea, ja ne on suorastaan pakko lukea. Mieluummin lukisin kuitenkin vaikkapa Mielensäpahoittajan sukutarinoita. Tai hänen lapsistaan. Varsinkin toinen näyttää kulkevan isänsä viitoittamaa tietä jurona tallaajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti