Arkeologi Ruth Gallowaysta kertova sarja on todella kiehtova. Tai Griffithsin kirjoitustyylissä on se jokin, joka vetää puoleensa. Sarjan kirjoissa puhutaan poikkeuksellisen paljon uskonnosta ja vertaillaan eri uskontokuntia, niin tässäkin. Uskonnollisia viittauksia on ylenpalttisesti. Aihe ei sanottavasti kiinnosta, mutta pystyn kestämään sen Griffithsin kirjoissa.
Ruthin ja komisario Harry Nelsonin suhde saa kiristelemään hampaitaan. Se ei vaan etene mihinkään suuntaan. Pientä toivoa aina vilautetaan, mutta sitten se torpataan. Niin ärsyttävää.
Taas tapahtuu murhia nummimaisemissa, ja Nelson selvittelee niitä. Tällä kertaa tapauksiin ei liity vanhoja luita, mutta Ruth liihottelee silti tapahtumien tuntumassa.
Luin kirjan ahmimalla ja nyt on tyhjä olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti