Todella monisäikeinen kirja ja paksu kuin tiiliskivi. Silti erittäin koukuttava. Tobias on istunut vankilassa kymmenen vuotta kahden ikäisensä, silloin 17-vuotiaan teinitytön murhasta. Ruumiita ei koskaan löydetty eikä Tobias muista tapahtuneesta mitään, mutta tuomittiin silti. Vapauduttuaan Tobias palaa pieneen kotikyläänsä, jossa kaikki on kuin ennenkin.
Vähä vähältä kymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin alkaa tulla selkoa nuoren Amelie-tyttösen ihmetellessä yhtä sun toista. Kuten kaikissa nykyaikaisissa, aikaansa seuraavissa rikoskertomuksissa, mukana pitää olla joku, jolla on neuropsykiatrinen oireyhtymä. Tässä kirjassa se on autistinen poika, jolla on onkin iso rooli tapahtumissa.
Kirjan henkilögalleria on laaja, mukana ovat tavalla tai toisella kaikki pikkukylän asukkaat plus liuta poliiseja. Jäykähkö, saksalainen teitittely ärsyttää alkuun, mutta siihen tottuu. Kirja ei ole likimainkaan niin jäykkä kuin der Alte :D.
Suosittelen vahvasti! Aivan loistava kirja ja odotan innolla lisää suomennoksia Nelehausilta. Tämän jälkeen on ilmestynyt jo muutama kirja samaa sarjaa, kertoo luotettava ystäväni Wikipedia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti