Yritin olla sivistynyt ja lukea tunnetun ja pidetyn suomalaisen kirjailijan kirjan. Kirja oli pitkä kuin nälkävuosi, ja makasi koko kesän kutsuvana odottamassa lukijaa, kirjanmerkki välissään, ensimmäinen luku luettuna. Harmi vaan, että kirja oli niin tylsä ja ennalta-arvattava, ettei siihen tehnyt mieli tarttua toista kertaa.
Viimein skarppasin päästäkseni hyllyssä odotteleviin houkutteleviin kirjoihin, ja tartuin Sokkopeliin. Luin muutaman luvun ja totesin, että kirjan ennalta-arvattavuus hyppii entistä enemmän silmille. Reippaasti otin esiin viimeisen luvun ja katsoin ketkä saivat toisensa. Murhaajakin kävi ilmi, vaikka se ei oikeastaan ollut edes kiinnostavaa.
Kirjailija olisi voinut panostaa juoneenkin, eikä pelkästään kaikenlaisten uskontojen ja jumalien tylsään luetteluun. Sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti