Ärsytys heräsi ensi metreillä. Kirjan alkuperäinen nimi Dremmefangeren viittaa unensieppaajaan, sellaiseen höyhenhässäkkään, minkä uskotaan vievän pahat unet mennessään. Unenvartija, no, se herättää aivan erilaisia mielikuvia. Kävi nopeasti ilmi, että kirjassa todellakin puhutaan unensieppaajasta käyttäen siitä nimitystä unenvartija. Grrr.
Uljas sankarimme Cato Isaksen on palannut syrjähyppynsä jälkeen ensimmäisen vaimonsa luo. Syrjähypyn, jolla on jo uusi mies ja raskaus, kanssa saatu pikkupoika vierailee perheessä ahkerasti. Pikkupojan hoito jää enimmäkseen ensimmäisen vaimon ja isompien lasten harteille, koska Catolla riittää kiirettä sekä töiden että naispuolisen työkaverin paneskelun merkeissä. Sankarimme on osoittautunut tympeäksi pukiksi.
Cato huomaa vanhimmalla pojallaan huumeongelman ja uskoo sinisilmäisesti, kun poika kertoo parantavansa tapansa ja unohtavansa huumeet.
Kirjassa selvitellään murhatun tytön tapausta. Sivujuonteena katoaa pikkulapsi, jolle ei montaa ajatusta uhrata. Tämä vaivaa lukijaa, jonka asteikolla kadonnut pikkulapsi on tärkeämpi kuin jo kuollut ihminen.
Kirja oli jännittävä ja mukaansatempaava edellä mainituista asioista huolimatta.
Muistiinpanoistani laskin, että olen lukenut tänä vuonna jo 31 kirjaa :) Enimmäkseen kokemukset ovat olleet positiivisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti