Nyt on Cato Isaksen -sarjasta luettu kaikki tähän mennessä suomennetut. Caton potenssi on onneksi laskussa, eikä tarvitse seurailla hänen toilailujaan naismaailmassa.
Koko tämän kirjan aikana Cato taisi ehtiä kerran kotiinsa piipahtamaan, muuten aika meni tiiviisti töissä. Monipolviseen tarinaan oli kiedottu menneisyyden tapahtumia ja nykyisyyttä sekaisin. Asioihin tuli selvyys loppujen lopuksi. Vai tulikohan, loppua kohti ne sekoittuivat ensin lisää. Taas jäi lukijapoloinen miettimään, kuka tekikään mitä.
Ärsyttävää oli se, että kirjan keskeisten henkilöiden nimet olivat Martin ja Marian. Väsynein silmin lukiessa näyttävät nimet kovin samoilta, ja pitikin usein tihrustaa, kummasta nyt puhutaan. Luulisi muitakin nimiä maailmassa riittävän, eli miksi pitää valita noin samanlaiset nimet sankareille. Nih.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti