Vihdoin sain luettua 700-sivuisen tiiliskiven. Alku oli jotensakin jähmeä ja eteni hitaasti, niinpä lukeminenkin eteni hi-taas-ti...
Loppua kohti tahti ja tapahtumat alkoivat kiihtyä ja tempaisivat mukaansa, vaikka olinkin nähnyt tv-elokuvan ja tiesin, mitä tulisi tapahtumaan. Lopulta otin kirjan lukemisen projektiksi ja annoin luvan lykätä esseen kirjoittamista, kunnes Larsson olisi luettu. Kyllä se kestikin.
Mutta hyvä se oli. Sääli, ettei näitä tule enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti