perjantai 25. maaliskuuta 2016

Simon Beckett: Kuoleman anatomia

Löysin kiinnostavan näköisiä kirjoja kirjaston hyllystä. Lankesin siis helmasyntiin: kansiteksteihin *häpeää*.

Ja jännittävää muka. NOT. 

Juoni ja idea olivat sinänsä ok, mutta käsittely jotenkin yliolkaista ja haparoivaa. Lainasin useampia osia, enpä tiedä jaksanko niitä lukea. Tapahtumat olivat hyvinkin Criminal minds -tasoa ällöttävyydessään, mutta kehnosti kerrottuna. Kaiken kukkuraksi kirjassa oli minäkertoja, ja se kyllä supistaa näköaloja, jos jokin. Kertojan nimi taidettiin mainita kahdesti kirjan mittaan.

Iso plääh. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti