Ensin luulin, että kertojaminä on Lipasti itse, ja olin tukahtua hänen omahyväisyyteensä. Luin muutama päivä sitten Kotivinkistä Lipastin kolumnin, jossa hän kertoilee elämästään. Siitä varmaan jäi asetelma mieleen ja heräsi tällainen kumma kuvitelma. No, aikanaan sitten paljastui, että kertojaminä on kuvitteellinen henkilö.
Kertojaminässä on joitakin yhteneväisyyksiä Kyrön mielensäpahoittajan kanssa, ja aika ajoin herää epäilys, että tarkoituksella käytetään samantapaista itsereflektointia. Lipastin minäkertoja tosin ei pahoita mieltään vaan ennemmin aiheuttaa mielipahaa naapurilleen. Huumoria löytyy tästäkin kirjasta, tosin ei mitenkään yltäkylläisesti.
Nopeaa luettavaa, päivässä kahlattu. Nappasin oppilaiden kanssa kirjastossa käydessäni Viikon laina -hyllystä, kun olin aamulla katsonut sen siellä olevan. Ei mikään monumentaalinen lukukokemus, muttei ihan surkeakaan. Loppu oli tyhmä, siihen olisi voinut panostaa enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti