2.9.
Kirja on vasta puolivälissä, mutta jähmeästi etenee. Kallentoft taisi jo käyttää hyvät ideansa kahteen ensimmäiseen kirjaan. Hyvää tässä on se, että aihepiiri nyt sentään vähän muuttuu. Muutoin kirjat alkavat olla rasittavan samankaltaisia peräkkäin luettaviksi. Aina toistuvina teemoina ainakin äärimmäiset sääilmiöt ja olemattomat käärmeet.
No, täytyy jatkaa lukemista.
5.9.
Tapahtumat ovat muuttuneet aavistuksen kiinnostavammiksi, ja lukeminen ei ole niin tahmeaa. Nyt on pakko rämpiä tämä loppuun, sillä sain kirjastosta tänään Läckbergin uusimman, jota pitää päästä lukemaan.
7.9.
No niin, iltamyöhällä luin sängyssä kirjan loppuun. Kirja parani loppua kohden, mutta jotenkin siitä jäi terävin särmä puuttumaan. Kuviot olivat sotkuisia ja loppuratkaisukin hätäisen tuntuinen. Ärsyttävää on, miten päähenkilön elämään liittyvistä salaisuuksista vihjaillaan, muttei kuitenkaan mennä asiaan sen enempää. Kirja oli pettymys edellisiin osiin verrattuna.
Aion joka tapauksessa lukea seuraavatkin Kallentoftit, kunhan ne suomennetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti