Taas juopohko päähenkilö, yksityisetsivä Jonathan Wide. Toi mieleen Mickey Spillanen Mike Hammerin. Suhtauduin kirjaan ja päähenkilöön aluksi siis ynseästi. Alun sekavuuden jälkeen aloin saada juonesta kiinni. Tosin jatkuvasti häiritsi se, että sivun alussa alkoi usein uusi kappale (=paikka ja henkilöt vaihtuvat) ilman mitään varoitusta. Toinen häiritsevä tekijä oli pitkät vuoropuhelut ilman johtolauseita. Piti ihan sormen avulla laskea, kuka sanoo mitäkin vuoropuhelun lopussa. Erittäin ärsyttävää!
Kaikenlaisia juonenkäänteitä on saatu kiedottua samaan pakettiin. Aika erikoinen, mutta hyvin kirjoitettu kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti