Nappasin Viikon laina -hyllystä uusimman Frimanssonin sillä mielellä, ettei Frimanssonin kirjoissa ole jatkumoa, kun ei ole pysyvää päähenkilöäkään. Vaan kuinkas sitten kävikään, alettuani lukea muistin, että Frimanssonin kirjoissa muistellaan vanhoja "tapauksia" ja kaikki kirjat sijoittuvat samaan käpykylään. Tämä nimenomainen kirja vieläpä jatkuu edellisen kirjan tapahtumista, joten siinä vesittyi sitten sekin. Olin lukenut jo satakunta sivua, kun tämän älysin, joten päätin jatkaa lukemista. Olen siis lukenut vasta muutaman alkupään Frimanssonin, ja monta on välistä vielä lukematta.
Kirjassa mainittiin todella tuttuja paikannimiä, ja hämmästyksekseni huomasin niiden olevan samoja kuin viimeksi lukemassani Ajvide Lindqvistin kirjassa. Vaan ken tietää (minä en), voivathan ne olla tavanomaisia olemassaolevia paikkoja. Päästyäni kirjan puoleenväliin, tulivat vampyyrit mainituiksi ja aloin jo miettiä, että ei kai taas... no ei, vaan tässä kirjassa mainitaan kuvitteellisena suunnattoman suosittuna kirjasensaationa juuri lukemani Ystävät hämärän jälkeen. Vähemmästäkin menee jo pää pyörälle, kun se muutenkin tuntuu menevän, kun luen eri kirjailijoiden kirjoja sekaisin liian tiuhaan tahtiin.
Ihan mielenkiintoinen kirja, tosin loppu oli laimeahko. Nähtävästi jännittävimmät tapahtumat olivat tapahtuneet edellisessä kirjassa, ja tässä vain avattiin niitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti