Pitkä ja polveileva kirja, jossa tapaukset limittyvät toisiinsa vähitellen ja kaiken takana on taas kerran kiusaamistausta. Yllättäviäkin käänteitä on luvassa, mutta ne tuodaan esiin, kun lukijakin on ne jo arvannut.
Onneton Cato osoittautuu entistä ikävämmäksi tyypiksi. Hän ei pysty pidättelemään väkivaltaisuuttaan ja on nyt jo mätkinyt aika monta perheenjäsentään syyttä suotta. Caton teini-ikäisillä lapsilla on ongelmia, mutta hänellä ei ole aikaa eikä halua paneutua niihin. Sen sijaan hän muistelee entisiä panojaan lämmöllä. ällöttävä tyyppi. Melkein toivon, että sarjan viimeisessä kirjassa Caton kävisi huonosti.
Yleensähän poliisit ovat symppiksiä, joiden elämästä haluaa kuulla lisää ja jotka kannattelevat huonompaakin kirjaa. Lindellin kirjoissa ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti