Islantilainen jännäri. Virkistävän erilainen. Myös sukupuolineutraali: nimistä ei juurikaan ota selvää, onko kyseessä mies vai nainen, jollei sitä erikseen mainita.
Huomattakoon, että Islannissa ihmiset luetteloidaan etunimen mukaan. Sukunimi, isännimi, on pelkkä lisuke. Niinpä tämäkin kirja löytyy aakkosissa a:n kohdalta (Arnaldur). Islantilaiset aakkoset tuottivat myös päänvaivaa. Tai niiden lausuminen, vaikken ääneen lukenutkaan.
Kirja itsessään oli kiinnostava, aion lukea Arnalduria enemmänkin. Juonenkäänteet olivat jännittäviä, muttei ryvetty inhottavuudessa. Suorastaan älyttömän hyvä kirja taas vaihteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti