Hammarby-sarja on edennyt kahdeksanteen osaansa. Aiemmat osat ovat Piparkakkutalo, Tuhkimotytöt, Unilaulu, Piirileikki, Hyvä haltija, Jääkylmät silmät ja Veri vettä sakeampaa. Valitettavasti kahdeksas osa on myös sarjan viimeinen.
Hammarbyn poliisilaitoksen väestä on tullut kuin perheenjäseniä. Kirjan piinaavien tapahtumien keskellä mietin, että ei ole reilua, jos kaikille käy huonosti. Toki se olisi kätevä lopetus. Onneksi ei käynyt. Pahoittelen juonipaljastusta.
Gerhardsen on onnistunut luomaan hahmot, jotka tuntuivat tutuilta jo parin ensimmäisen kirjan jälkeen. Pystyn myös muistamaan monia aiemmissa kirjoissa tapahtuneita asioita, mikä on aika harvinaista minulle. Rikoskomisario Conny Sjöberg on sympaattinen ja empaattinen hahmo, joka vaimonsa kanssa adoptoi orvoiksi jääneet kaksoset yhden tapauksen jälkeen. En tiedä, miten pärjään ilman Connya jatkossa.
Tällä kertaa tiimi ratkaisee kaksoismurhan, johon liittyy jollakin tapaa 15 vuotta aiemmin tapahtunut pikkupojan surmatyö. Aikajanaa laskettaessa on huomattava, että Viimeinen pisara ilmestyi alkuperäiskielellä jo kymmenen vuotta sitten. Paljon muutakin on ilmassa, eikä taukoja tapahtumiin tule. Kuten muutkin Hammarby-sarjan osat, tämäkin vie mukanaan eikä lukemista malttaisi lopettaa.
Hyvästi, Hammarby.
Suomentanut Maija Jokimäki
