Roope Lipasti on sangen tuottelias kolumnisti ja kirjailija. Luen mielelläni hänen kolumnejaan lehdistä aina, kun sellaisen näen. Olen aiemmin lukenut Lipastilta seuraavat teokset: Rajanaapuri, Perunkirjoitus, Halkaisukirvesmies: elämä ja vähäisemmät teot, Linnan juhlat, Viimeiset polttarit, Jälkikasvukausi, Aviotärähdys sekä Lipastin yhdessä Karoliina Korhosen kanssa kirjoittaman Elovena-tyttö. Suomalaisuuden käsikirja ulkomaalaisille.
Olen aiemmin moittinut Lipastia oman äänen löytymättömyydestä. Porakonekirjoittajassa Lipasti lähenee omaa tyyliään. Kirja vaikuttaa Lipastin päiväkirjalta, mutta ainakin osa tarinoista lienee toivottavasti keksittyjä. Alussa vaikuttaa siltä, että kirjassa ei ole mitään juonta, koska sen luvut ovat kuin kolumneja. Jokaisessa on oma sisältönsä, joka ei välttämättä liity aiempaan tai seuraavaan lukuun. Luvut ovat myös hyvin lyhyitä, parin sivun mittaisia.
Pikkuhiljaa kuvio alkaa seljetä ja jonkinlaista juonellisuutta löytyy. Kirjan ydintarina rakentunee kirjailijan ammatin kuvailuun. Häiritsevää on silti lukujen sisäinenkin irrallisuus. Kuin kaikki, mitä päähän pälkähtää, olisi ympätty samaan lukuun. Suurin osa luvuista pysyy kuitenkin koherentisti koossa ja aika monessa saa nauraakin. Muutama terävä havainto saa nyökyttelemään myöntävästi. Elämä kirjailijana tuntuu olevan hauskaa. Hyvä niin, koska se tietää lisää Lipastin kirjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti