Rikoskomisario Paula Pihlajasta kertovan dekkarisarjan avasi Kontti, joka oli vakuuttava kirjailijapari Aki ja Milla Ollikaisen esikoisdekkari. Kiikku on vähintään yhtä hyvä.
Hartikainen, Renko ja Karhu kuuluvat Paula Pihlajan tiimiin. Ryhmä on vasta muotoutumassa, eivätkä poliisien välit ole vielä kovin lämpimät. Vähitellen he alkavat sietää toisiaan. Ryhmä tekee kuitenkin hyvää yhteistyötä Paulan johdolla.
Kirjan juoni on huikea. Sarjamurhaaja tappaa erikoisella tavalla ihmisiä, joiden täytyy liittyä toisiinsa jotenkin. Paulan tiimi selvittää tapausta parhaansa mukaan. Samalla seurataan poliisien arkielämää, joka on aika yksitotista.
Paulan menneisyys kulkee sivujuonteena sarjamurhaajajahdin ohessa. Välilukuina on Paulan kirjeitä henkilölle, jota hän ei ole koskaan tavannut kasvokkain, nähnyt vain kaukaa. Kirjan loppupuolella Paula tapaa tämän henkilön. Vähän jäi vaivaamaan kohtaamisen kylmä luonne. Olisin odottanut enemmän tukahdutettuja tunteita.
Paulalla on toinenkin salaisuus, jota väläytellään pitkin matkaa. Se jää epäselväksi loppumetreille saakka, ja saa silloin miettimään sarjan jatkumista.
Pidän hyvistä lopuista. Kirja loppuu aikamoiseen koukkuun, Paulan koskettavaan repliikkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti