Mietin pitkään, mikä tässä kirjassa tökki ja mitä tästä kirjoittaisin. En saanut otetta siitä, mitä tällä kirjalla haetaan tai tavoitellaan. Kirja on olevinaan hauskahko katsaus kassarouva Tarja Kulhon elämään. Lopulta hoksasin, että ongelman ydin piilee siinä, että tämä on Norosen ensimmäinen aikuisten kirja. Kirja on kuitenkin kirjoitettu kuin lapsille. Kaikki asiat avataan ja selitetään, mitään ei tarvitse ymmärtää rivien välistä. Kirja on tylsä.
Tarja Kulho käy kirjassa vuoropuhelua milloin miehensä tai lastensa, milloin naapurin tai asiakkaiden kanssa. Kaikki vuoropuheluiden puhujat on merkitty kuin alakoulun äidinkielen oppikirjassa. Aikuisten kirjoissahan pelataan pitkälti repliikkiviivoilla, ja lukija tietää silti, kuka puhuu.
Tarja Kulho on vahingossa ilmoittautunut Vantaan harrasteopiston kirjekurssille. Kirjan sisältö koostuukin vuoropuheluiden lisäksi harrasteopiston kurssin kirjallisista tehtävistä, joissa Tarja Kulho kertoo elämästään. Moni tarina osoittautuu valheeksi, mikä myös tekee kirjasta lapsekkaan oloisen.
Oli kirjassa pari hauskaa kohtaa, mutta ylenpalttinen vitsikirjamaisuuden tavoittelu meni vähän yli. Norosen siirtyminen aikuisten kirjojen kirjoittajaksi ei vielä tämän teoksen myötä vakuuta.
En ole tuota lukenut enkä taida lukeakaan. Liiallinen selittely on jostain syystä hirveäm ärsyttävää!
VastaaPoistaEi ainakaan minun makuuni ollut lainkaan. Liian lastenkirjamainen.
VastaaPoista