Olen jostain syystä lainannut tämän kirjan, joka on sitten hautunut pinossani niin pitkään, että uusimiskynnys ylittyi. Koska olin juuri ehtinyt vihdoin aloittaa tämän lukemisen, jouduin käymään kirjastossa palauttamassa kirjan ja lainaamassa sen uudelleen. Kuvaavaa on se, että koko tänä aikana kirjasta ei ole tehty yhtään varausta. Luulen, että olen nähnyt jossakin ilmoituksen kirjailijan uusimman kirjan ilmestymisestä ja päättänyt tavoilleni uskollisena lukea sarjan alusta lähtien. Tämä kirja on julkaistu 2002 (originaali 1999), ja sen sivut ovat jo ällöttävän kellastuneet.
Kirjailijan kertomistyyli on sellainen, että kirjan lukeminen oli todella hidasta. Mietin miksi, ja selasin äsken kirjaa selvittääkseni sen. Ensinnäkin kirjailija (tai suomentaja) käyttää lyhyitä virkkeitä, joiden lukeminen on paljon hitaampaa kuin pitempien virkkeiden, jotka veisivät asiaa eteenpäin. Lyhyet virkkeet töksähtävät aina pisteeseen paikassa, jossa voisi olla pilkku. Toiseksi kirjassa on pitkiä, eri aikatasolla liikkuvia jaksoja, jotka on kirjoitettu kursiivilla. Kursiivia on aina raskas lukea, etenkin kun kursivoidun tekstin tietyt erisnimet (jotka normaalisti kirjoitettaisiin kursiivilla) on kirjoitettu normaalilla kirjasintyypillä.
Kirjassa tekojärvi kuivahtaa kuumana kesänä, ja järven alta tulee näkyviin siinä ammoin sijainnut kylä. Kylästä löytyy ruumis, ja sen henkilöllisyyttä ja kohtaloa selvittelee pomonsa epäsuosioon joutunut rikosylikonstaapeli Alan Banks. Vastoin odotuksia Banks saakin tapauksen selvitettyä viehättävän naisylikonstaapelin avulla.
Juoni on mielenkiintoinen, vähän erilainen. Henkilöistä kerrotaan paljon, mutta silti he jäävät jotenkin ohuiksi ja mielenkiinnottomiksi. Kaikki ovat jahkailevia ja epävarmoja, ja ihmissuhteet junnaavat paikoillaan. Kursiivilla kerrotussa tarinassa käydään läpi kylässä toisen maailmansodan aikana eläneiden ihmisten vaiheita murhan tapahtuma-aikaan. Nämä jaksot ovat aika tylsiä, koska ihmisten elämässä tapahtuu vähän. Ymmärrän, että näiden jaksojen tarkoitus on johdatella tapahtumien kulkua ja valottaa taustoja. Tuntuu kuitenkin siltä, että useissa kursiivijaksoissa kerrotaan aivan samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Vähempikin olisi riittänyt.
Jatkanen kuitenkin sarjan lukemista, kun olen pitänyt vähän taukoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti