Lehtolan kirjassa käsitellään samoja teemoja kuin Kukka Rannan ja Jaana Kannisen kirjassa Vastatuuleen – Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta. Vastatuuleen on helpompi luettava ja vetävämmin kirjoitettu. Saamelaiskiista on tiukka tietopaketti siitä, miten saamelaisten vahva oma kulttuuri poljetaan maahan suomalaisten toimesta kerran toisensa jälkeen.
On käsittämätöntä, että sivistysvaltiossa voidaan alkuperäiskansaa kohdella näin. Sosiaalisessa mediassa paheksutaan kovaäänisesti muita maita siitä, että niissä sorretaan alkuperäiskansojen asukkaita ja vähemmistöjä. Tekemistä olisi omassa maassakin.
Suomessakin on vähemmistöjä, jotka eivät saa palveluita omalla kielellään. Saamelaisilla on oikeus opiskella omalla äidinkielellään, mikä käytännössä on usein mahdotonta, koska opettajia ei ole ja matkat kouluun ovat pitkiä. On sentään edistytty muutaman vuosikymmenen takaisesta saamelaiskielten nujertamisesta: koulussa ei saanut puhua kuin suomea. Siten lakaistiin saamelaiskielet kätevästi lähestulkoon kokonaan maan päältä.
Kielen lisäksi myös saamelaisten pääelinkeino porotalous on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Saamelaisten alueita pienennetään jatkuvasti, ei oteta huomioon porojen luonnollisia kulkureittejä eikä piitata perinteistä. Ei osata hyväksyä sitä, että ihminen voi elää onnellisena muutoinkin kuin kaupungin keskustassa toimistotyötä tehden. Suomessa riittää asumatonta korpea, silti halajamme saamelaisten perinteisiä asuinalueita.
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 5: saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti