Miika Nousiainen: Juurihoito (luettu 2017)

Helmet-lukuhaasteen kohta 12 (kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera) tuotti minulle hankaluuksia. Googleteltuani netissä löysin pitkän listan kohtaan sopivista kirjoista. Valitettavasti muutamaa lukuun ottamatta yksikään niistä ei herättänyt mielenkiintoani. Listan kiinnostavat kirjat olen lukenut jo aiemmin. Niinpä, kun lukuhaasteen loppusuoralla kuitenkin olen ja nuhteettomasti sen tähän asti suorittanut, päätin nostaa aiemmin lukemani kirjan uudelleen esille. Juurihoito ansaitsee uuden maininnan.

Näin kirjoitin vuonna 2017 luettuani Juurihoidon: 

Juurihoito alkoi hitaanlaisesti ja ensimmäiset sivut olivat aika tylsiä. Onneksi jatkoin lukemista, koska tarina imaisi mukaansa ja luinkin kirjan yhdellä istumalla. Pekka menee hammaslääkäriin, joka osoittautuu hänen veljekseen, jonka olemassaolosta hän ei ole tiennyt. Tämä ei ole juonipaljastus, vaan käy ilmi ensimetreillä. Luulinkin, ettei kirjalla tämän jälkeen ole mitään annettavaa, kun kohokohta lyödään tiskiin ekassa luvussa.

Voi, miten väärässä olinkaan. Pekka ja Esko tutustuvat toisiinsa ja päätyvät lähestulkoon maailmanympärimatkalle. Veljesten sanailu käy hulvattomaksi. Nousiainen nostaa tuttuun tapaan pöydälle myös erilaisia yhteiskunnallisia ongelmakohtia ja pohtii henkilöiden kautta omaperäisiä ratkaisuja ja tulkintoja. Suomalaisten ominaispiirteiden tunnistaminen ja sanallistaminen on Nousiaisella erityisen hyvin hallussa.

Kyllä. Lukekaa. Ehdottomasti.