Turussa on vuosien varrella kadonnut useita miehiä, joista moni on myöhemmin löytynyt hukkuneena Aurajoesta. Turkulaisia aloitusasetelma varmaan kylmää.
Kirja alkaa vuodesta 2000 ja etenee hiljalleen kohti nykypäivää. Yksityisetsivä Janatuinen saa heti toimistonsa perustettuaan toimeksiannon etsiä kadonnutta opiskelijaa. Kirjan rakenne etenee siten, että uusi luku on uusi vuosiluku ja uusi kadonnut. Kirjan puolivälissä oltiin vuodessa 2009 ja kadonneitakin oli jo yhdeksän. Jotkut olivat löytyneet hukkuneina, osaa ei löydetty. Rakenne alkaa tuntua lukijasta puisevalta, koska Janatuinen ei yleensä löydä etsimiään henkilöitä, vaan he pulpahtavat pintaan vasta myöhemmin. Janatuinen tutkii ja siinä ohessa ryyppää poliisiystävänsä kanssa. Myös tupakkaa kuluu sangen reteästi.
Janatuinen on sikäli tylsä päähenkilö, että hänen yksityiselämässään tapahtuu sangen vähän. Kun Janatuinen aikansa tutkii ja käyttää apunaan asiantuntijoita, alkaa kuvio pikkuhiljaa selvitä. Tapahtumat tiivistyvät ja muuttuvat selvästi jännittävämmiksi kirjan loppua kohden. Loppujen lopuksi kävi niin, että luettuani kirjaa pitkään ja hartaasti useita päiviä olin illalla nukkumaan menossa, mutta en malttanutkaan lopettaa lukemista, koska loppuratkaisu oli käsillä. Kirja oli pakko lukea loppuun siltä istumalta.
En silti ole tyytyväinen loppuratkaisuun eli siihen, miten Janatuinen ja hänen poliisiystävänsä toimivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti