Mietin, millaisen arvion annan tästä kirjasta. Jännää, miten pikkujutut usein vaikuttavat siihen, millainen kuva kirjasta muotoutuu. Esimerkiksi tämän kirjan kannessa lukee oikeastaan Enkeli lunta, koska tavuviiva puuttuu. Kirjan sisälläkään nimeä ei ole kirjoitettu missään muulla tavoin, joten mistäs sen tietää, onko tämä nyt sitten Enkelilunta vai Enkeli lunta. Samanlainen kielellinen löysyys näkyi kirjan sisälläkin. Liekö oikoluvun puutetta. Kansi tietysti on tyyliseikka, mutta kielenhuollollisesti sekin on huono.
Kirja on tietokirjailijana kunnostautuneen Lukkarilan esikoisdekkari. Tietokirjailijuus näkyy tässäkin kirjassa: faktoja luetellaan ylenpalttisesti, vaikka niillä ei niin suurta roolia olisikaan.
Kirja kertoo ympäristöasiantuntija Katariina Lahdesta, joka matkustaa Suomutunturille tekemään arviointia laatusertifikaattia varten. Ammattisanastoa käytetään etenkin kirjan alkupuolella runsaasti, mikä on aika pitkäveteistä. Tapahtumat lähtevät kuitenkin kehittymään nopeasti, ja nössön tuntuisesta standardien kyttääjästä kehkeytyy peloton yksityisetsivä sellaisella tempolla, ettei se ole ihan uskottavaa.
Myös murhavälineeseen liittyy paljon nippelifaktatietoa, joka tuntuu turhalta ohuenlaisessa kirjassa. Tapahtumat saavuttavat lakipisteen suorastaan yllättäen, ja syyllinen tunnustaa samantien. Jää vaikutelma, että kirjailija haluaa saada kirjan sukkelasti pakettiin.
Jäin myös miettimään, mitä Suomutunturin hotelliyritys tykkää "pääsemisestään" murhanäyttämöksi. Tai se voisi olla vielä vain positiivista, mutta kirjassa luodaan Suomusta kuva ekologisuudessaan ja päästöttömyydessään hörhötasolle nousevasta yrityksestä. Kun kirjassa kuvataan hienoja toimenpiteitä ja suunnitelmia päästöjen vähentämiseksi, tuntuvat ne olevan aika utopistisia tai sanahelinää. Vaikka näitä asioita vatvotaan perin pohjin, mitään konkreettista ei esitetä oikeastaan mistään. Ympäristöasiantuntijamme tuntuikin kovin herkkäuskoiselta siltä osin.
Kaiken kaikkiaan kirja käsitteli useampia teemoja, jotka eivät taida kuulua tavallisen lukijan tietouteen. Vaikka asiat selitettiin hyvin, ei kirja tuntunut keveältä viihdelukemiselta vaan ennemminkin sanomalehtiartikkelilta. Toisaalta kirja on hyvin ajankohtainen. Korona on kirjassa jo menneen talven lumia. Myös ajankohtainen hermomyrkky on kirjassa esillä.
Riviväli oli kerrankin riittävän suuri syksyisen sään hämäryydessä lukevallekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti