perjantai 10. tammikuuta 2020

Fredrik Backman: Kiekkokaupunki

Olen pettynyt tähän kirjaan. Sillä on varmasti montakin hyvää sanomaa, mutta aivan liikaa puhetta jääkiekosta. Ihminen, joka ei ole tippaakaan kiinnostunut urheilusta, ei jaksa noin monta sataa sivua lukea jonninjoutavaa jaarittelua pelitilanteista, olivat ne sitten juonelle kuinka tärkeitä hyvänsä.

Kirja kertoo pienestä kaupungista, jolle hyvä jääkiekon juniorijoukkue on elinehto. Tai niin kaupunkilaiset ainakin kuvittelevat. Henkilöitä on paljon, noh, kokonainen jääkiekkojoukkue, valmentajat, johtajat ja sponsorit perheineen. Ynnä muita satunnaisia kaupunkilaisia.

Edellisessä lukemassani Backmanin kirjassa, Britt-Marie kävi täällä, puhutaan myös paljon urheilusta, jalkapallosta. Siinä kirjassa on kuitenkin pohjaideana muu kuin jalkapallon ylistäminen. Kiekkokaupungin juonen huippukohtakin (kai?), jääkiekkotähden aiheuttama skandaali, on niin puhkikaluttu teema, ja sen käsittely jää hyvin tavanomaiseksi, ettei lukija siitä innostu.

Osaksi lukemisväsymykseni saattaa johtua siitäkin, että sain kirjastosta pokkarin, jonka teksti on pientä ja tiheää. Tunnustan, että loppua kohti en jaksanut ihan jokaista kappaletta lukea kuin silmäillen. Siitä pidin, että kirjan lopussa katsotaan tulevaisuuteen ja vilautetaan, miten elämä jatkuu.

Lisäsin blogini etusivulle linkin, jonka kautta pääsee seuraamaan, miten Helmet-lukuhaasteeni 2020 edistyy. Kiekkokaupunki sopii haasteen kohtaan 14: urheiluun liittyvä kirja. Merkitsin Kiekkokaupungin lukuhaasteeseeni, vaikken kirjaan kovin pontevasti jaksanut paneutua. Itseni tuntien veikkaan, etten parempaakaan urheilusuoritusta tule vuoden aikana tekemään.



4 kommenttia:

  1. Minäkin alkuun ouduksuin kirjaa, mutta pidin sitä kuitenkin hyvänä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Kiva, kun aina joskus joku kommentoi. Mä en oikein päässyt Kiekkokaupungin imuun, vaikka olen kuullut sitä kehuttavan. Vika on varmaan minussa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vika tietenkään vika ole lukijassa, minusta alku oli hyvinkin tavanomaista, vasta rikoksen tapahduttua alkoi tarina imeä.

      Poista
  3. Kiitos, Jokke :). Alku oli tosiaan aika puuduttavaa saman asian jahnaamista. Tuli selväksi, millainen on hyvä valmentaja ja hyvä joukkue :).

    VastaaPoista