Olen pitänyt kaikista aiemmista C. J. Tudorin kirjoista: Liitu-ukko, Paluu pimeästä, Ne muut ja Rovio. Saarroksissa on aivan erilainen. Heti alettuani lukemaan tajusin, että tämähän on dystopia. Inhoan dystopioita, ei kiinnosta yhtään kamala tulevaisuus. Tarina lähti kuitenkin vetävästi liikkeelle, joten annoin sille mahdollisuuden.
Kirjassa kulkee päällekkäin kolme eri tarinaa omina lukuinaan. Yhdessä nuoria opiskelijoita täynnä oleva bussi on suistunut tieltä ja hautautumassa lumimyrskyyn, toisessa muutama ihminen on jumissa gondolihississä. Kolmannessa vuoristossa sijaitseva tutkimuskeskus on ongelmissa. Yhteistä kaikille tarinoille on lumimyrsky ja ympäröivässä yhteiskunnassa riehuva virusepidemia.
Kirjailija kertoo kirjan loppusanoissa saaneensa idean kirjaan jo vuonna 2019, mutta aloittaneensa kirjoittamisen vasta paria vuotta myöhemmin, kun koronaepidemia oli jo ajankohtainen. Näin koronan jälkeen kirjan tarina tuntuu kammottavan mahdolliselta ja pelottavalta.
Jokainen luku päättyy aina jännittävään kohtaan, ja jatkoa on odotettava kahden muun yhtä jännittävän tarinan ajan. Odotin mielenkiinnolla, miten tarinat saadaan yhdistymään.
Huikea tarina, joka pitää tiukasti otteessaan.
Suomentanut Seppo Raudaskoski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti