C. J. Tudor: Liitu-ukko

Tässä kirjassa on monia samoja elementtejä kuin edellisessä lukemassani kirjassa, Ruth Waren Valhepelissä: taitava piirtäjä, takaumat nuoruusvuosiin ja sanan cliffhanger käyttö. Valheita tässä kirjassa oli enemmän kuin Valhepelissä.

Liitu-ukkoa kuvataan kirjan kannessa vuoden pelottavimmaksi kirjaksi. Se on ehkä liioittelua. Jännitystä Liitu-ukossa kyllä on, samoin yllättäviä käänteitä. Minäkertojana toimiva päähenkilö on myös mukavan sarkastinen, Stephen King -maiseen tapaan.

Näin vanhaa ihmistä ilahduttaa kirjan suuri fonttikoko, vaikkei selkokirjasta olekaan kyse. Välillä tuntui, että kudinta saa laskea syrjään ja sivua käännellä liiankin tiuhaan. Kirja etenee jouhevasti ja on mukavaa luettavaa. Lopussa paljastuu pari yllättävää asiaa.