Aivan hulvaton opettajan päiväkirja. Päiväkirjaan voi kirjoittaa sen, mitä ajattelee ja mitä ei voi sanoa ääneen oppilaille tai kollegoille. Kirjan päähenkilö on nimetön biologian ja maantiedon opettaja, joka ei kerro itsestään juuri mitään koulun ulkopuolista. Ajatuksistaan työpäivän aikana hän kertoo senkin edestä. Toisen opettajan on valitettavan helppo samastua häneen.
Kirjan luvut ovat lyhyitä. Se etenee lukuvuoden joulukuusta kevääseen päivä kerrallaan. Lukujen rakenne on aina sama: sää, työmatkan eteneminen, aamunavaus ja parhaat palat oppitunneista. Silti mielenkiinto säilyy kirjan loppuun saakka.
Kirja on vuodelta 2005. Ajan kulumisen huomaa maantiedon opetuksessa: ennen piirrettiin karttoja tunnit läpeensä, nykyään päivitellään ilmastonmuutosta ja mietitään kestävää kehitystä. Nykyään jokaisella on kaikki maailman kartat puhelimessaan. Kännykät eivät siihen aikaan olleet vielä lainkaan ongelma. Oppilaiden motivaatio saattoi siitä huolimatta olla heikko. Kontulan kirjaa lukiessa huomaa, että pelkästään kännyköitä ei voi kaikesta syyttää. Iso syntipukki koulumenestyksen heittelehtimiseen on myös murrosikä.
Pienellä googletuksella selvisi, että Kontula on jo ollut eläkkeellä biologian ja maantiedon opettajan virastaan, kun on kirjoittanut tämän kirjan. Kirjan koulu on oikeasti olemassa, ja henkilöilläkin varmaan esikuvat oikeassa elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti