Kukapa ei muistaisi Konginkankaan järkyttävää bussionnettomuutta kahdenkymmenen vuoden takaa. Paperirekan ja linja-auton törmäyksessä kuoli 23 ihmistä, joista suurin osa oli nuoria, jotka olivat matkalla laskettelukeskukseen.
Rekan alle jäänyt kertoo yhden onnettomuudesta elossa selvinneen tarinan. Saana Kivirannan tarina on järkyttävää luettavaa ihmisestä, joka ei ymmärrä saaneensa aivovamman, vaan yrittää elää normaalia elämää, vaikka kaikki on sumussa ja hankalaa. Menee monta vuotta, ennen kuin Saana pystyy myöntämään tilanteensa itselleen.
Osasyynä ongelmien pitkittymiseen on puutteellisen tuntuinen lääkärinhoito alusta saakka. Monia selviä onnettomuudessa tulleita vammoja ei huomattu heti kolarin jälkeen. Kuitenkin elettiin jo nykyaikaa kaikkine tutkimuslaitteineen. Saanan elämä on ollut aikamoista taistelua aivovamman aiheuttamien vaikeuksien ja vakuutusyhtiöiden ynseyden välissä.
Kirja on kiinnostava tarina ihmisestä otsikoiden takana. Stella Vuoma on toiminut kirjurina ja käyttänyt lähdemateriaalina Saanan ja omaisten kertomuksia sekä lääkärinlausuntoja ja muita asiapapereita. Kirjan kirjoittamiseen on tarvittu muidenkin apua, koska Saana itse kärsii aivovamman seurauksena mustiongelmista. Kirja kertoo paljon Saanan ajatuksista ja tuntemuksista, ja nämä osiot on taitavasti kirjoitettu.
Kirjassa on myös muutama pitkä (ja puiseva) asiantuntijaosio, joissa avataan yleisesti aivovammapatologiaa, kuntoutusta ja paria muuta seikkaa. Nämä osiot ovat kymmenenkin sivun mittaisia, eivätkä ole välttämätöntä tietoa lukijalle. Niiden kohdalla olisi ehkä voinut vähän tiivistää. Tosin niiden yli on helppo hypätä, jos ei tahdo paneutua perinpohjin syyllisten etsintään tms.
Minustakin tämä oli hyvä kirja, jota olisi kyllä voinut vähän tiivistää...
VastaaPoistaJoo, en ymmärrä, ketä varten ne pitkät, tylsät faktaosiot olivat.
Poista