C. J. Tudor: Paluu pimeästä

Nyt oli nopsasti luettu kirja vapaapäivän rattona. Tudorin Liitu-ukkoa mainostettiin vuoden pelottavimmaksi kirjaksi, mitä se ei tosiaankaan ollut. Paluu pimeästä on sen sijaan paikoin hyvinkin karmiva. Ötökkäfobioita potevien ei kannata kajota siihen lainkaan. Muutaman kerran lukiessa kädet hikosivat niin, että sukkapuikot muuttuivat tahmeiksi.

Kuten Tudorin edellisessäkin kirjassa, tässäkin päähenkilön ammatti on äidinkielenopettaja. Äidinkielenopettajana tunnen lämmintä yhteenkuuluvuutta näiden kahjojen päähenkilöiden kanssa. Englannista näkyy löytyvän syrjäisiä, sisäänpäin lämpiäviä kyliä kammottavien asioiden tapahtumapaikoiksi. Paluu juurille tällaiseen syrjäytyneiden kuppikuntaan on myös suosittu teema.

En ihmeemmin pidä yliluonnollisista tapahtumista, mutta nykykirjailijat osaavat punoa ne niin taitavasti todellisiin tapahtumiin, että minäkin kestän sen.

Tästä ehdoton suosikki, jos kaipaat kylmiä väreitä!