Steinarin edellisen kirjan, Sumun, ilmestymisestä onkin jo kolme vuotta. Sumu oli varsin kummallinen kirja, ja Kosto on vielä paljon kummallisempi.
Koston päähenkilön Katan tytär katoaa ja löytyy myöhemmin kuolleena. Katalla nyrjähtää päässä ja kirjassa ollaankin pitkälti Katan harhaisessa maailmassa. Kirjasta olisi saanut ihan sujuvan jännärin ilman harhaisia hörhellyksiäkin. Ne eivät minun mielestäni tuoneet juoneen sen ihmeellisempää lisäarvoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti