Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen

Sarenbrantin kolmatta suomennosta, Kerjäläistä, odotin kovasti. Kirja olikin loppujen lopuksi aika tylsä. Tiedetään, ketkä ovat kuolleet ja kuka heidät on tappanut. Sitten vaan yritetään saada tappaja kiinni. Yrittäähän se vähän jännittävääkin olla, mutta aika ilmeistä on, ettei kukaan keskeinen henkilö menetä henkeään.

Henkilöt jäävät vähän etäisiksi. Etenkin Emma Sköld, päähenkilö, on omituisen kalsea tyyppi. Hän ei tapahtumien tiimellyksessä ehdi uhrata montakaan ajatusta lapselleen, jota on hädin tuskin ehtinyt nähdä. Pitäisikö uskoa, että toki poliisille rikollisten kiinnisaaminen on tärkeämpää kuin oman lapsen ajatteleminen tahi hänen kanssaan oleminen? Voisi luulla, ettei moisten koettelemusten jälkeen enää laskisi lastaan sylistään. Tällä viittaan erityisesti viimeiseen lukuun, jossa Emman äidillisyys edelleen loistaa poissaolollaan.