Vaarla kirjoittaa hyvin ja todentuntuisesti. Kirjassa ollaan vuoroin kertojan, Elinan, lapsuusvuosissa ja vuoroin opiskeluaikana, kun kaikki on muuttunut. Sen lisäksi, että pankkiromahdus ja lama vaikuttavat syvästi Elinan lapsuuteen ja nuoruuteen, on Elina yksinäinen. Hän ei tunne kuuluvansa joukkoon ja jää ulkopuoliseksi. Yksi hyvä ystävä kannatteleekin häntä vielä pitkään aikuisenakin.
Kirja kertoo myös häpeästä. Kuten kirjassakin, ihminen häpeää aika usein asioita, joihin ei ole itse syypää eikä muuksi voi muuttaa.
Pidin tästä kirjasta kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti