Pohjanmaalla asuvan suomenruotsalaisen kirjailijan Murhia Pohjanmaalla -sarjan ensimmäinen teos. Kirjan tapahtumapaikkana onkin kirjailijan kotiseutu: enimmäkseen ruotsinkielinen Vaasan ympäristö ja Oravaisten pitäjä.
Kivipuiston tyttö on kirjoitettu ruotsiksi ja myös julkaistu ensin Ruotsissa. Kjellsdotter on kirjoittanut aiemmin yhden romaanin, I rättvisans blod, jota ei ole suomennettu. Mietin, että Kjellsdotter ei voi olla oikea sukunimi, koska Suomessa patronyymeja ei hyväksytä sukunimiksi. Wikipedia kertookin, että Nilla Kjellsdotterin oikea nimi on Pernilla Österberg. Toki Kjellsdotter voi olla kirjailijan toinen nimi.
Kirjan alku lähtee vähän kömpelösti käyntiin. Henkilöiden esittely ontuu, ja sitten yhtäkkiä yhdellä aukeamalla rikospoliisi Mija Wadön elämästä paljastetaan kymmenen käännettä. Ainakin melkein. Kuten kaikilla sankarittarilla nykyään, Mijallakin on menneisyyden salaisuutensa ja kipeät ongelmansa. Ihmissuhteiden ylläpitämisessä hän on avuton.
Kirja kertoo tytöstä, joka löytyy puistosta henkihieverissä. Käy ilmi, että tyttöä on pidetty pitkään vankina. Poliisi yrittää selvittää, kuka tyttö on ja mitä hänelle on tapahtunut. Sivutarinana Mijan ystävättären lapsi sairastuu vakavasti. Iso numero tehdään siitä, että erottuaan ystävätär on alkanut suhteeseen naisen kanssa, vaikka sillä ei juonen kannalta ole mitään merkitystä.
Periaatteessa kirjan juoni on oikein hyvä, mutta valitettavasti kirjaan on ahdettu aivan liikaa käänteitä ja sivutarinoita, jotka jäävät pelkiksi pintaraapaisuiksi. Henkilöiden tunteita ja ajatuksia ei kuvailla riittävän intensiivisesti, vaan ne jäävät ohuiksi ja etäisiksi lukijalle. Ja mitkä kamalat seuraukset huonosti hoidetusta poliisintyöstä selviävätkään. Kuitenkaan niihin ei puututa millään tavalla.
Jos antaisin tähtiä, Kivipuiston tyttö ei montaa saisi. Loppua kohti kuitenkin tapahtumat tiivistyvät ja kirja pitää otteessaan puutteistaan huolimatta.
Mielenkiintoinen arvio, muut ovat niin kovin kehuneet tätä. Varmaan tulee luettua joskus.
VastaaPoista