Meg Mason: Murhe ja autuus

Tästä kirjasta on ollut paljon mainintoja sosiaalisessa mediassa, ja käsittääkseni siitä on enimmäkseen pidetty. Toki tartuin siihen varauksella kaiken hypetyksen jälkeen. Kirjan nimi viittaa korkeakirjalliseen teokseen, mikä on aina arveluttavaa. 

Murhe ja autuus on kuitenkin aivan ihastuttavaa luettavaa. Kirja kertoo Marthasta, jonka elämässä asiat menevät pieleen kerta toisensa jälkeen. Martha on ailahtelevainen ja viettää pitkiä aikoja itkeskellen. Lääkärissä ramppaaninenkaan ei auta. Marthan elämän suuntaviivat sanellaan muiden toimesta, ja Martha seuraa niitä onnettomana. 

Marthan äidin siskon perhe on huomattavasti varakkaampi kuin Marthan oma lapsuudenperhe. Tädin luona vietetään aina joulua, ja samat (muidenkin kuin Marthan) tuhoisat käyttäytymismallit toistuvat vuodesta toiseen. 

Martha viettää ensimmäiset aikuisuutensa vuodet omaan napaan tuijotellen ja oman elämänsä surkeutta surren. Vasta saatuaan lopulta nelikymppisenä kuulla, mikä häntä oikein on kaikki nämä vuodet vaivannut, ja mentettyään kaiken, alkaa Martha ajatella muidenkin tunteita. Ehkä siinä on uuden alku.

Vaikka kirjassa on paljon murhetta, on siinä myös huumoria. Martha toimii kirjan kertojana ja osaa ajoittain olla sangen sarkastinen. Olisin viihtynyt kauemminkin Marthan seurassa.