Suomalaiskansalliseen tapaan suurin osa unohtumattomista lausahduksista on arvostelevia, latistavia tai suorastaan ilkeitä. Ne jäävät kuulijansa mieleen ikiajoiksi. Kuulija on ollut ruma, lihava, osaamaton, tyhmä ja muutenkin epäonnistunut. Kuulija olisi jopa saanut jäädä syntymättä.
Lausahdukset on vasiten kerätty haastatteluilla ja keruulla. Liekö siinä osasyy ikävänsävyisten lausahdusten ylivoimaan. Ikävät asiat jäävät paremmin mieleen kuin mukavat.
Lausahduksista kuuluu, että moni osallistuja on jo elämänsä ehtoopuolella. Ja yhä muistaa lapsuuden katkerat kommentit. Useimmat kommentit taitavat olla vähintään neljänkymmenen vuoden takaa. Toivoa sopii, että kun sodassa olleiden lapset ja heidänkin lapsensa ovat saaneet osansa kitkeristä kommenteista, ovat nämä lapsenlapset osanneet omien lastensa kohdalla kääntää kelkan ja kannustaa ja kehua lapsiaan. Ehkä siksikään kirjassa ei kuulu nykynuorten ääniä.
Kirjassa on satakunta lausahdusta, en jaksanut laskea. Positiivisia tai kannustavia lausahduksista on murto-osa. Neutraaleja on jonkin verran.
Kirjan lukemisen jälkeen hävettää suomalainen, latistava kulttuuri. Se sopii kuitenkin niin hyvin yhteen pitkän, pimeän talven kanssa. Jos ihmistä pidetään pimeässä puolet vuodesta, mitä muuta voi odottaa?
Minäkin olen lukenut tämän vastikään. Ilkeät kommentit haihtuvat huonosti mielestä. Sitähän sanotaan, että yhtä haukkua kohti pitäisi saada monta kehua, että tilanne neutralisoituisi.
VastaaPoistaNiinpä. Tämä on hyvä muistaa omassa elämässä ja siinä, mitä itse antaa eteenpäin.
VastaaPoista