Takakannen teksti kuvaa hyvin kaunistellusti työtä, jota Felix Pink kollegoineen tekee. Kyllä, he istuvat kuolevien vieressä näiden vetäessä viimeisen henkäyksensä. Erään kerran kaikki ei sujukaan, kuten on suunniteltu, ja Felix on pulassa. Vähitellen käy ilmi, ettei mikään ole sitä, miltä näyttää.
Mukava poliisijoukko yrittää ottaa selvää, mitä oikein on tapahtunut. Yhden poliisin nimi on Jackie Braddick, ja mielessäni yhdistin sen heti Kate Atkinsonin Jackson Brodieen, mikä oli vikatikki. Eihän mielleyhtymille mitään voi, eikä tämä Jackie mitenkään edes muistuttanut Jackson Brodieta. Hämmästykseni oli silti suuri, kun noin kolmanneksi viimeisellä sivulla tajusin, että Jackie on tosiaankin nainen (koska tiedostin kyllä, että Jackie on naisen nimi). Mistään ei sitä ennen kyllä huomatakseni käynyt ilmi, että Jackie on nainen. Eikä oikeastaan silloinkaan. Oletan vain. Oletan myös, että alkuperäiskielellä sen erottaisi pronominista. Suomen kielen sukupuolineutraaliudessa on hankaluutensa.
Exit ei mielestäni ole aivan yhtä hyvä kuin monet muut Bauerin teokset. Monissa kirjoissa on nykyään ikäihmisiä keskeisissä rooleissa, ja se alkaa olla kaluttua. Myös raviveikkaukset ovat peribrittiläistä tylsyyttä, joka ei jaksa kiinnostaa. Näistä puutteista huolimatta kirja sisältää runsaasti yllättäviä käänteitä, jotka ilahduttavat minua. Myös se, miten lopussa asiat ratkeavat, miellyttää minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti