Tapaamme taas Pollyn ja hänen kihlattunsa Huckleyn pienellä Mount Polbearnen vuorovesisaarella Cornwallissa. Kerrassaan idyllinen ympäristö. Harmi vaan, että vaikka Polly on saanut elämältä kaiken, mitä on tähän mennessä älynnyt toivoa, hän ei tunnu osaavan nauttia siitä. Koko ajan on kiire ja rahapula ja kylmä ja kaikki maailman murheet niskassa. Kirjan alku on suorastaan tuskastuttavaa luettavaa Pollyn tyytymättömyyden takia.
Olin vähällä jättää kirjan lukemisen alkumetreille ja todeta, että Pollyn leipomoseikkailut on nyt nähty. Ei yhdestä pienestä leipomosta pienellä saarella tunnu riittävän loputtomasti ammennettavaa. Tai vetoisasta majakasta, jossa pari asustaa.
Räikeän vastakohdan Pollyn ja Hucklen simppelille elämälle luovat heidän ystäväpariskuntansa Kerensa ja Reuben. Reuben on upporikas ja kerskuu sillä häpeilemättä. Kirjan juonena tuntuukin pitkään olevan se, että rikkaat maksavat köyhälle piikomisesta. Tämä ei oikein kanna eikä jaksa kiinnostaa.
Onneksi lopussa tulee uskomaton ja mahtipontinen loppuhuipennus. Se on liiankin överi, eikä sovi Pollyn ja Hucklen tyyliin lainkaan. Teemana on, että rahalla saa ja helikopterilla pääsee.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat joulun aikaan, mutta muuten kirjassa ei kyllä joulunajan tunnelmaa luoda. Tämä onkin huonoin jouluteemainen kirja, mitä tänä vuonna olen lukenut. (Varasin monta jouluista uutuuskirjaa ja yllättäen sain ne kaikki joulun alla. Nyt on joulukirjaähky ja yksi vielä lukematta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti