Kirja on roikkunut lainapinossa, kunnes uusimiskynnys ylittyi ja nyt se oli luettava. En tiedä, miksi olen viivytellyt Uhanalaisiin tarttumista näin kauan. Ehkä se johtuu kansikuvasta, joka saa kuvittelemaan kirjan fantasiaksi. Kirjan nimikin on erikoinen.
Kirja ei kuitenkaan ole fantasiaa, vaan rikosromaani. Juoni on mielenkiintoinen ja omaperäinen Suomessa tapahtuvaksi epäselvien kuolemantapausten sarjaksi. Rikostutkija Karita Haapakoski alkaa selvitellä näitä kuolemantapauksia. Apunaan hänellä on poliisista psykologiksi siirtynyt ystävänsä Amina ja epämääräinen Juha, joka ilmestyy jostakin kuvioihin jäädäkseen.
Uhanalaiset on hidasta luettavaa. Tapahtumat polveilevat ja kaikenlaisiin yksityiskohtiin paneudutaan huolella. Myös vanhojen kuolemantapausten selvittely on aikaaviepää.
Uhanalaisissa on hyvää pohdintaa median roolista ennen ja nyt sekä siitä, miksi uutisissa on vain ikäviä asioita. Samoja ajatuksia olen itsekin pyöritellyt mielessäni.
Kielellisesti kirja ei ole virheetön. Jumituin joksikin aikaa miettimään, mikä on vialla yhdyssanassa perunankylvö ja -nostoaikaan, ja miten sen voisi sanoa järkevästi (perunan kylvö- ja nostoaikaan). Kirjailijalla menevät myös koko ajan sekaisin Karitan siskontyttöjen Matildan ja Liinan nimet. Koska Liina on vasta vauva, hän tuskin kuljeksii milloin missäkin.
Jotkut asiat tuntuvat jäävän vähän auki kirjan loppuessa. En silti panisi pahakseni, vaikka tapaisin tämän porukan seuraavassakin kirjassa. Kirja oli odotuksiani parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti