Sari Rainio & Juha Rautaheimo: Vainajat eivät vaikene

Kirja on uuden Mortuí non silent -sarjan ensimmäinen osa. Kannessa kirjailijat mainitaan vain alkukirjaimin R & R. Tartuin kirjaan epäilevin mielin, koska se ei vaikuttanut kovin kiinnostavalta. Palautuspäivä painoi päälle ja ajattelin, että luen vähän alkua vain. Sitten suljen kirjan ja palautan sen. Toisin kävi: kirja vei mukanaan heti ensi metreiltä ja palautus myöhästyi lopulta päivällä, kun en ehtinyt lukea kirjaa ajoissa. 

Palautuksen myöhästyminen johtuu oikeastaan siitä, että kirjan kieli on hyvin koukeroista ja rikasta. Se sisältää paljon kirjallisuusviittauksia, koska kaksi rikospoliisia keskustelee pääasiassa lainauksin. Toinen lainaa Tuntemattoman sotilaan repliikkejä, toinen komisario Palmun. Itse en kumpaakaan osaa ulkoa, joten viittaukset lähinnä hidastivat lukemista. 

Kirjan keskeiset hahmot ovat rikosylikonstaapeli Ville Karila ja oikeuslääkäri Viola Kaario. Lienevätkö kirjailijat tahallaan valinneet samantapaiset nimet hahmoille. Mukana on koko joukko muitakin poliiseja. Hahmojen kehittelyyn on paneuduttu huolella ja he tulevatkin lukijalle tutuksi. 

Juonen keskiössä on salaperäinen auervaara, jonka huijaamat naiset kohtaavat kuoleman. Rikoskirjallisuudessa riittää naisia, jotka uskovat kaiken höpönlöpön, mitä komea mies heille syytää. Kaipa niitä oikeassa elämässäkin on. 

Tapahtumat keskittyvät Helsinkiin, sen kauniisiin, vanhoihin kortteleihin. Kirjassa kuvataankin antaumuksella niin upeita asuntoja mielenkiintoisine sisustuksineen kuin talojen julkisivuja ja puistoja. Lukiessa tulee pakottava tarve lähteä itsekin Eiraan kiertelemään. 

Kirjan lopussa tylsistyttää päiväkirjamainen höpötys. Sen olisi voinut tiivistää ja kertoa sen sijaan muista kiinnostavista asioista, jotka nyt jäävät odottamaan seuraavan osan ilmestymistä. Odotan sitä mielenkiinnolla.