Luulin Kameleontin olevan ensimmäinen suomennos Moströmiltä. Kirjan kansiliepeestä käy kuitenkin ilmi, että tämä on Nathalie Svensson -sarjan neljäs suomennettu osa. Kolme aiempaa on ilmestynyt vain ääni- ja e-kirjoina. Ärsyttävää. Mietin jonkin aikaa, viitsinkö lukea Kameleonttia lainkaan.
Päätin lukea sen kuitenkin. Ja täytyy sanoa, että kirja briiffaa niin erinomaisesti aiempiin tapahtumiin, että jos olisin lukenut aiemmat osat, se olisi suorastaan ärsyttänyt. Alkulehdillä on myös keskeisten henkilöiden luettelo.
Kaikesta briiffauksesta ja luetteloinnista huolimatta hahmot jäävät ohuiksi, eikä heistä oikein saa otetta. Ei myöskään kerrota, miksi juuri tällä porukalla kokoonnutaan murhaajaa jahtaamaan. Nähtävästi psykologi ja poliisit muodostavat jonkinlaisen erikoisryhmän. Vaikka yksi porukasta joutuu murhaajan uhriksi, ei se muuta ryhmää paljon tunnu hetkauttavan. Eikä lukijaa, koska hänet on mainittu vain pari kertaa.
Tapahtumat etenevät hurjaa vauhtia, kun murhaaja tuntuu loistavine naamioitumistaitoineen olevan joka puolella. Lukija ei silti pääse sisään tapahtumiin, vaan niistä lukeminen jää ulkokohtaiseksi kokemukseksi. Tutkijaryhmän epäluuloisuus ja ammattitaidottomuus pistää myös silmään. Johtuu varmaan siitä, että asioiden avaaminen lukijalle jää tilanteiden jalkoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti