Joki on ensimmäinen osa sarjasta Kati Berg tutkii. Kati Berg on keski-ikäinen työtön historioitsija, hänen tyttärensä Milla Nikkarinen puolestaan poliisiharjoittelija. Kirjan tapahtumapaikkana on Turku ja kuuluisa Aurajoki. Kati kiinnostuu moniin jokeen pudonneista ja sinne hukkuneista ihmisistä ja heidän kuolemaansa johtaneista syistä. Hän huomaa joen rantapuissa niihin veisteltyjä merkkejä, ja miettii, liittyvätkö ne hukkumisiin. Tutkijana Kati alkaa selvittää asiaa ja tarvitsee siinä myös poliisityttärensä apua.
Joen teema tuntuu kovin tutulta, eikä ihme. Reilu vuosi sitten luin Jussi Marttilan rikosromaanin Veden varaan, jossa myös selviteltiin jokeen hukkuneiden tai sen tuntumassa kadonneiden ihmisten tapauksia. Marttila pyrki dokumentaariseen ulkoasuun, Kiviniemi ja Pietikäinen käsittelevät joen tuomaa uhkaa selvästi fiktiivisemmin. Molemmista kirjoista huokuu aavistuksen vaivautunut vaikutelma: koska kirjoissa käsitellään oikeaa jokea, johon on oikeasti hukkunut monia ihmisiä ihan viime vuosinakin, pitää aihetta käsitellä sensitiivisesti.
Sosiaalisen median käyttäjille on tuttua Messenger-keskustelun esittäminen puhekuplina. Romaaneissa on kuitenkin totuttu näkemään keskustelut auki kirjoitettuina puhekuplien sijaan. Kiviniemi ja Pietikäinen ovat jostain syystä päätyneet jättämään Messenger-keskustelut puhekuplamuotoon, mikä hämmentää lukijaa. Samoin fiktiiviset lehtileikkeet on julkaistu lehtileikkeen näköisinä. Nekin olisi voinut kirjoittaa olennaisilta osin auki tekstin sekaan ja vaikka lähettää lehtijutun lukijan juttelemaan jutussa mainitun henkilön kanssa lisätietojen saamiseksi, kuten kirjoissa usein toimitaan. Puhekuplat ja lehtileikkeet tuntuvatkin helpoilta ratkaisuilta.
Kirjassa on kursiivilla painettuja lyhyitä lukuja, jotka kuvaavat syyllisen ajatuksia. Nämä luvut eivät vie juonta eteenpäin tai tuo uusia näkökulmia, vaan jäävät irrallisiksi. Ne kiinnittyvät heikosti syylliseen.
Kirja on julkaistu omakustanteena. Sen valitettavasti huomaa hienoisesta keskeneräisyyden tunnusta. Kustantamo olisi ehkä palauttanut raakileen vielä pari kertaa hiottavaksi. Lukija kuitenkin kiittää sujuvaa tekstiä ja helppoa luettavuutta.
Kiviniemen kirjoissa minua ärsyttää mielipidevaikuttaminen ja poliittinen propaganda.
VastaaPoista