Enpä ole aikoihin lukenut Agatha Christietä. Nuorena tuli luettua kaikki mahdolliset Christiet, useimmat niistä SAPO-sarjan kirjoina, kuten nostalgisesti tämä Kurpitsajuhlakin. SAPO-sarjassa ilmestyi kaikkiaan 459 kirjaa, ja viimeinen niinkin myöhään kuin 2012. Täydellinen kirjaluettelo löytyy täältä. Kurpitsajuhla on kirja numero 115. Kauhean pientä pränttiä nämä pienet kirjat.
Aika on tehnyt tehtävänsä, ja vaikka hyvin todennäköisesti olen lukenut Kurpitsajuhlan ennenkin, en muistanut siitä enää mitään. Kirja on aika kammottava. Siinä kuolee kaksi lasta, mutta kaikki keskittyvät vain muistelemaan, miten epämiellyttäviä nämä lapset olivat. Sureviin vanhempiin ei uhrata puolta sanaa. Päinvastoin, yksi keskeisistä henkilöistä olisi valmis viemään oman lapsensa joksikin aikaa surmatun lapsen perheeseen oleskelemaan, kun äiti lähtee toiseen kaupunkiin. Vaikka kirja on ilmestynyt 1967, tuntuu se ajoittain kertovan paljon varhaisemmasta ajasta.
Kirjan salapoliisina toimii Hercule Poirot. Olen lukenut viime aikoina Sophie Hannahin Poirot-jäljitelmiä (Nimikirjainmurhat, Suljettu arkku, Kolme neljästä ja Kuolema ostaa paikkalipun), mutta aidon Poirot'n luettuani täytyy sanoa, että eivät ne yllä lähellekään Christien tasoa.
Arvasin syyllisen jo varsin varhaisessa vaiheessa. Yllättävää kyllä arvaus meni oikein. Palasin kirjan loputtua katsomaan sivua, jolla arvasin syyllisen (en paljasta sivua) ja mietin, mikä sen kertoi. Taisi olla intuitiivinen tunne, kun en enää osannut sanoa.
Nyt houkuttelee lukea muutkin vanhat Christiet uudelleen. Etenkin ne, joita ei ole tullut nähtyä takavuosina tv-elokuvina.
Christietä voisi lukea enemmänkin. Olen lukenut häneltä vain kaksi romaania.
VastaaPoistaSittenhän sulla on paljon ihanaa lukemista edessä!
VastaaPoista