Olen lukenut Camilla Steniltä Rebecca Lekman -sarjan kirjat Vaarallinen taito ja Kammottava totuus, sekä sarjoihin kuulumattomat dekkarit Kadonnut kylä ja Perijä. Polttarit on niin ikään sarjaan kuulumaton kirja.
Polttareissa kuljetaan kahdessa aikatasossa. Nykypäivässä ollaan vuodessa 2022, ja menneessä ajassa 2012. Vuonna 2012 neljä nuorta naista katosi ollessaan lomanvietossa pienellä saarella. Heitä ei koskaan löydetty. Kymmenen vuotta myöhemmin rikoksista kertovista podcasteistaan kuuluisaksi tullut Tessa pääsee polttariseurueen kanssa viikonloppua viettämään samalle saarelle, jolle on nyt perustettu joogaretriittikeskus.
Polttariseurueeseen kuuluu kuusi naista, ja viikonlopusta on tulossa todella hauska, jos on kiinnostunut joogasta. Kirjassa on paljon joogaretriittihöpinää, joka ei kiinnosta minua lainkaan. Hotellin omistaja on yhden aiemmin kadonneen naisen sisko. Podcastaaja Tessaa kiinnostaa tietysti mahdollisuus päästä selvittämään, mitä kymmenen vuotta sitten tapahtui. Tessan ura on katkolla jonkin ikävän tapauksen takia, josta ei vielä kirjan puolivälissäkään ole kerrottu sen enempää.
Jonninjoutavaa jaarittelua sen sijaan riittää. Suljetun oven lähestymiseen saadaan kepeästi kulumaan kaksi sivua. Kaikki tapahtuu kirjan loppua kohden kuin hidastetussa filmissä. Ihmisiä kuolee, eikä syyllistä ole kovin vaikea päätellä.
Kirjan luvut on otsikoitu päivämäärin. Ensin ollaan vuodessa 2012, sitten 2022. Kun seuraavan kerran ollaan vuodessa 2012, olisikin pitänyt älytä katsoa myös päivämäärää, koska yhtäkkiä edellisessä samasta vuodesta kertovassa luvussa kuollut sankaritar onkin taas elossa. Tapahtumia käydään läpi muutamalta päivältä ennen katoamista. Päivämäärillä kikkailu on rasittavaa. Kuka muistaa, monesko päivä edellisessä luvussa olikaan.
Kaiken kaikkiaan kirja on aika pitkäveteinen. Se voisi taipua jännittäväksi, jos sitä tiivistäisi reippaasti.
Suomentanut Hanna Arvonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti