Tova on seitsenkymppinen leskirouva, joka työskentelee aikansa kuluksi itärannikon pikkukaupungin akvaariossa siivoojana. Siivotessaan hän alkaa jutella jättiläistursas Marcellukselle, ja hänestä tuntuu, kuin tursas ymmärtäisi häntä. Tursaalla on omintakeinen tapa paeta akvaariosta omille teilleen, ja se hämmästyttääkin Tovaa löydöillään.
Kaupunkiin saapuu isäänsä etsimään kolmikymppinen Cameron, joka asuu länsirannikolla. Cameronin äiti on ollut opiskelemassa itärannikolla ennen Cameronin syntymää, joten pojalla on aavistus, kuka isä voisi olla. Sattuman oikusta Cameronkin päätyy akvaarioon töihin.
Kirjassa vilisee muitakin paikkakuntalaisia, jotka kaikki ovat yhtä sydämellisiä ja avuliaita. Tovan elämässä on ollut paljon menetyksiä, joita hän suree itsekseen. Tovan ystävättäret tietävät, mistä aiheista ei saa puhua. Vanhoilla rouvilla on neulekerho, jonka jäsenet hupenevat vuosi vuodelta.
Kirjan kaikkinäkevä ja -tietävä kertoja yllättää. Se kuljettaa juonta eteenpäin ja kertoo asioita, joita kukaan muu kirjassa ei tiedä. Kerrassaan hauska rakenne.
Tämä jos mikä on hyvän mielen kirja.
Suomentanut Kristiina Drews
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti