Mykkien pöytä on Härkösen tämän vuoden uutuus. Se on vähän masentunut ja väsynyt. En oikein päässyt sisään päähenkilön mielenmaailmaan.
Leni on 56-vuotias, työttömäksi jäänyt nainen, joka ei löydä uutta työtä itselleen. Ei sillä, että hän kovin ponnekkaasti etsisikään. Viini maistuu Lenille, ja työttömänä sitä on aikaa lipittää. Leni on eronnut miehestään Juhasta jonkin tapahtuneen asian takia. Erosta huolimatta pari roikkuu yhä toisissaan ja ruokkivat inhoamiaan piirteitä toisissaan.
Leni yrittää irrottautua masentuneesta Juhasta ja aloittaa uuden suhteen. Tähän asti kirja on paikoitellen suorastaan hulvaton Lenin lakonisten kommenttien ansiosta. Myös serkkunsa Sirun kanssa Lenillä on hauskaa sananvaihtoa. Uuden suhteen myötä kuvioihin astuu Lasse, johon Leni yrittää väkisin rakastua. Koko suhdekuvio on tuhoisa ja herättää lähinnä inhoa minussa.
Kirjan lopussa selviää, mikä yhdistää Leniä ja Juhaa. Kirja on myös surullinen. Sen lukemisesta jäi apea olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti