Kasvatti kertoo köyhän perheen tyttärestä, joka lähetetään oletettavasti sukulaisten luo kesäksi. Tytön perheessä on monta lasta ja äiti taas raskaana. Mietin kyllä, että erikoinen ratkaisu lähettää vanhin tytär muualle, hänestähän voisi olla apua kotonakin.
Tytön nimi käy ilmi vasta, kun kirja on jo pitkällä. Isä kuljettaa autolla Petalin matkan päähän ystävällisen pariskunnan luo. Tytön kotiolot ilmenevät hyvin hänen ajatuksistaan ja odotuksistaan uudessa asuinpaikassaan. Hän odottaa, että hänelle suututaan ja yllättyy, kun kukaan ei nostakaan kättään häntä vastaan.
Pariskunnan luona Petal pääsee ensi kerran kokemaan, millaista on, kun joku välittää, huolehtii ja haluaa hänelle hyvää. Sitäkin surullisempaa on, että kirjan lopussa Petal joutuu palaamaan kotiinsa ennen koulun alkua. Aiemmin Petal on ottanut olosuhteet annettuina, nyt hän ymmärtää, että voisi olla muunlaistakin.
Olin ymmärtävinäni, että Petalin äiti voisi olla jopa pariskunnan rouvan sisko tai muuten sukua. Petalin äiti on ehkä itsekin toisenlaisista oloista kuin missä nyt elää. Ehkä hän halusi antaa Petalille tilaisuuden nähdä, että on toisenlaistakin elämää, jota tavoitella.
Kirjan loppu on avoin ja jättää lukijan tulkinnalle tilaa miettiä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Kirja on hyvin lyhyt, 81 sivua. Se on painettu isolla fontilla eli voisi tiiviimmin painettuna hyvin käydä novellista. Silti se tekee vaikutuksen. Vähillä sanoilla sanotaan paljon.
Suomentanut Kristiina Rikman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti