Liza Virtasen tutkimuksia -sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet kirjat Kannuksen kadonneet ja Kallan lapset. Tässä uusimmassa kirjassa Liza palaa Kannukseen oltuaan yhdeksän kuukautta muualla. Hän asettuu taas muina naisina murha.infossa aikoinaan tapaamansa Nilsin nurkkiin asumaan. Epäselväksi jää, tekeekö Liza töitä lainkaan, vaikka etätyöt ohimennen mainitaankin.
Joku sytyttelee Kokkolassa vanhoja puutaloja palamaan. Tulipalot muuttuvat murhapoltoiksi, kun niissä kuolee ihmisiä. Poliisin lisäksi Nils ja Liza yrittävät löytää palojen sytyttäjää. Lizan töksäyttelevä tyyli lähestyä ihmisiä suorastaan ärsyttää lukijaakin, saati niitä ihmisiä, joilta hän kyselee asioita. Hän siis käy suoraan kysymään, oletko sinä sytyttänyt tulipalon. Ei liene vaikea arvata, että tulosta ei tällä taktiikalla juuri synny. Poliisin toiminta on toisaalta yhtä avutonta.
Minua ihmetyttää ja huvittaa Lizan suunnaton passiivisuus. Nils ehdottaa, mitä tehdään tai mihin mennään. Liza on saattanut juuri ajatella samaa asiaa, mutta toteutus tapahtuu vasta Nilsin aloitteesta. Nils kokkaa, Liza ilmestyy valmiiseen pöytään syömään. Petipuuhiinkin Nils yleensä taluttaa Lizan kädestä pitäen, ja vuoteessa tämä makaa passiivisena antaen Nilsin häärätä. Ainoa, missä Liza on aktiivinen, on kännykän selailu, joka sekin jää aika tuloksettomaksi.
Vaikka juonikuvio on selkeä, on kirja vähän haparoiva. Hahmojen dialogissa olisi kehittelemistä. Nyt se jää ontuvaksi ja töksähteleväksi.
Loppuratkaisu on pysäyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti