Kallan lapset on jatkoa Kohtalan esikoisdekkarille Kannuksen kadonneet. Helsingissä asuva Liza ottaa kesän vapaaksi ja palaa Kannakseen murha.infossa tutustumansa Nilsin luokse.
Pidin sarjan ensimmäisestä osasta kovasti. Toinen osa ei saa minua yhtä haltioituneeksi. Nyt tulee paljastuksia minua ärsyttäneistä asioista.
Ensinnäkin Nilsin oikea nimi on Niilo, mutta hän käytti murha.info-sivustolla nimimerkkiä Nils, ja tämän takia Liza on alusta asti kutsunut häntä Nilsiksi. Voisi luulla, kun kirjassa murha.info on yhä vähemmässä määrin esillä ja ystävykset koko ajan yhdessä, että kaveria voisi kutsua tämän oikealla nimelläkin. Mutta ei tunnu voivan.
Toiseksi viisikymppinen Liza tuntuu olevan nainen himokkaimmillaan, koska arvioi jokaisen tapaamansa miehen ulkonäön heti mielessään. Ja käy kuumana yhteen jos toiseenkin. Nilsin kanssa aikaa viettäessäänkin hän vähän väliä mielessään kommentoi tämän ulkonäköä.
Ja vielä sekin ärsyttää, että tapauksia selvitellessään taistelupari hyökkää aina suoraan asiaan, ilman pehmittelypuheita. Ja ihmiset nöyrästi vastaavat, vaikka mitä kysyttäisiin. Toki kirja pitenisi, jos turhaa lätinää olisi enemmän.
Sekin vähän nyppii, että kun lopulta selviää, mitä Nilsille edelliskesänä tapahtui, se sivuutetaan nopeasti, vaikka sen luulisi vaikuttavan moneen ihmiseen.
Kallan lapsissa Liza ja Nils viettävät kesää Kallankarien itsehallintoalueen saarella. Kallankarit sijaitsevat Kalajoen hiekkasärkkien tuntumassa. Kirjassa kuolee teini-ikäisiä nuoria, vaikka lapsista siinä puhutaankin. Aika kammottavaa viimekesäisen uutisoinnin kannalta on, että yksi lapsista kuolee hukkumalla hiekkasärkillä, toinen putoamalla kerrostalon katolta. Kirja on kuitenkin ilmestynyt jo toukokuussa, ennen kesän ikäviä todellisia tapahtumia.
Kirja on taas loistavaa matkailumainosta, tällä kertaa Kalajoen hiekkasärkille ja Kallankarien saarille. Kuolleet lapset jäävät etäisiksi sivuhahmoiksi. Liza on kovin itsekeskeinen, eikä ajattele muiden tunteita. Aikamoinen lokkeilijakin hän tuntuu olevan. En muista, onko Nilsin toimeentulosta puhuttu, mutta eläkkeellähän hän on. Silti Nils ostaa ja myös laittaa ruuat. Liza yleensä istuskelee jossain sivummalla omissa fantasioissaan. Ulkona syödään harva se päivä.
Ihan viimeisillä riveillä tulee suurin pettymys Lizan hahmoon. Kaiken kaikkiaan olen pettynyt muutenkin: olisin halunnut pitää kirjasta enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti