Lintusielu on Metso ja Vauramo -sarjan viides osa. Aiemmat osat, jotka kaikki olen lukenut, ovat Lasitarha, Lumihauta, Lyijysydän ja Luusaari.
Mikähän siinä on, että vaikka sarja etenee, Metson ja Vauramon hahmot eivät jää mieleen? En muistanut edes kummankaan etunimeä ennen kirjan aloittamista. Kirjan alussa Elmo käy hautausmaalla jonkun läheisensä haudalla. Ei mitään muistikuvaa, mitä tälle on tapahtunut. Kuolleesta naisystävästä/vaimosta puhutaan useaan otteeseen, muttei sanallakaan siitä, miten tämä kuoli. Matildalla on pieni tytär, joka kutsuu häntä äidiksi. Hämmentyneenä mietin, että muistelen pikkutytön olleen Matildan siskontytär, ja Matildan ottaneen hänet luokseen, kun tytön äiti kuoli. Jossain vaiheessa sitten mainitaankin tyttären olevan adoptoitu. Tutkinnanjohtaja Selma on aiemmassa kirjassa joutunut kokemaan kovia ja kohdannut tragedian, jota ei kuitenkaan avata sen tarkemmin. Rippusia siitäkin paljastuu kirjan loppupuolella.
Lukiessa ajatus harhautuu ja energiaa kuluu, kun yrittää muistella aiempia tapahtumia. Jossain vaiheessa luovutin ja luin vaan menemään, koska juonihan oli taas hyvää tavaraa. Harmi vain, että hahmot jäävät etäisiksi, kun heidän taustastaan kerrotaan asiat kerran ja se on siinä. Pienellä kertauksella hahmoista tulisi elävämpiä, kun uudet tapahtumat nivoutuisivat vanhoihin.
Poliisi saa tällä kertaa tutkittavakseen vähissä vaatteissa ulkona harhailevan nuoren tytön, joka ei puhu mitään. Myöhemmin samankaltaisia lapsia löytyy lisää. Löytyy myös miehen ruumis, joten tutkittavaa riittää. Löytyneisiin lapsiin liittyy kammottava tarina, joka sivuutetaan aika vähällä huomiolla.
Kirjassa onkin aika paljon tavaraa ja liuta poliiseja ahdettuna kolmeensataan sivuun. Väkisinkin käsittely jää pintapuoliseksi. Sinänsä harmi, koska tässäkin juoni on hyvin mielenkiintoinen, samoin poliisien elämään liittyvät käänteet. Kirjan parissa olisi viihtynyt pidempäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti