Porvoon rikospoliisissa työskentelevän kuvitteellisen rikoskomisario Juha Muhosen edesottamuksista kertova sarja on edennyt jo yhdenteentoista osaansa. Kirjassa on mukavan kodikas tunnelma, kun kaikki poliisit ovat ennestään tuttuja.
Ensin löytyy yksi kuollut mies. Tutkinnan junnatessa paikallaan tulee ruumiita lisää. Mukana pyörii myös piikkinä Muhosen lihassa tunnettu paikallinen opas Hilkka Alatalo, joka saa jälleen kerran sangen keskeisen roolin.
Poliisin työskentelyn suhteen olisi sananen sanottavana. Puolivaloilla mennään. Tutkinnan kannalta olennaiset asiat ja toimet eivät juolahda tutkijoiden mieleen kuin päivien päästä. Toki ei kaikkea voi heti hoksata, mutta jos dekkareita lukemalla jonkinasteisen rikostutkijan pätevyyden saavuttanut lukijakin ihmettelee, miksei tätäkin asiaa nyt hoksata, niin luulisi tiiminkin siihen pystyvän. Kuitenkin pariin otteeseen mainitaan tiimin selvitysprosentin olevan erityisen korkean. Onnea vaan niille kehnommille tutkijoille.
Muhonen ei ainakaan laihdutuskuurilla ole. Sen verran kyltymättömällä innolla maistelee hän erilaisia leivonnaisia pitkin matkaa. Pitäisi olla itselläkin jokin pulla käden ulottuvilla, niin ei tarvitsisi kadehtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti